Päivä 148 - matkailumainontaa

Aamu alkoi hotellihuoneessa ennen puolta kuutta M:n ilahtuneeseen toteamukseen: ”Today we’re going home!!!! Can we go now?” Niinpä me oltiin pitkän aamiaisen, untireissun, pakkaamisen, pikkuteitä ajamisen ja useamman pysähdyksen jälkeen kotona jo ennen yhtä.

Nyt vietetään vikaa iltaa kummitäti T:n kanssa hyvän viinin ja Bouillabaissen merkeissä... tässä matkakuvia, vastaan eilisen kommentteihin huomenna... Näistä tuli vähän tällaista matkailumainontaa muistuttavia ja ei liene vaikeeta päätellä että mä tykkään näistä sänkikukkuloista, preeriasta ja tuulimyllyistä... Alunperin kameran muistikortilla oli liki 800 kuvaa, ne perattiin vajaaseen 400 ja tässä teille 108 valittua otosta.

Ellensburgin "yläpuolella"

Tätä tuli tehtyä aika paljon...

...ja lisää kuvia

Kun meiltä siirtyy Cascadien ylitse itään, alkaa autiomaa

En osaa olla miettimättä minkälaista täällä oli kulkea vankkurikaravaanissa...
lämpötila jo ennen puoltapäivää +40C

Laskeudumme Yakima Valleyhin

Täältä tulee suurin osa Yhdysvaltain omenoista, päärynöistä ja kirsikoista.
Nämä on hedelmälaatikoita.

Kastelujärjestelmät pitävät hedelmätarhat vehreinä,
tuliperäinen maa on hyvää viljellä.

Talutin M:n pellon laitaan, kysyin tietääkö se mitä tässä kasvaa ja neiti ilmoitti iloisesti: "popcorn"
mistä ihmeestä se voi senKIN tietää :)

Yakima Hops on maailmankuulua ja valtaosa humalatuotannosta tuleekin täältä.  

Fidelitaksen viinitila Benton Cityssä on meidän lemppareita. Benton City on todellinen city, ehkä kaksi vai jopa kolme taloa... ei liikennevaloja, ei edes STOP-risteystä.  

Viinikoira. Melkein jokaisella tilalla on oma viinikoiransa. 

Texas Roadhousessa päivällisellä. Pojat tykkäs katsella rivitanssia... viereisessä pöydässä juhlitaan 19v. synttäreitä ja päivänsankarilla mukanaan omat lapset - arviolta 2,5v ja 2kk.

Lapsiperheelle kelpaa ilmainen aamiainen hotellissa

Hotelli

O ekassa puistossa

Näissä rautasilloissa on mun mielestä jotain niin ihanaa...

Columbia River

Tähän samaan lampeen K yritti ensitöikseen hypätä uimaan, kuvassa kuitenkin O. 

Vanha koulu... nykyään ihan mun lemppariviinitiloja. Lapset leikki koulun pihalla ja juoksi luokkahuoneissa ja portaissa ja piirteli liitutauluihin... Rakennus toimi kouluna aina vuoteen 1974.
L olis voinut siis aloittaa koulunsa tämän näköisessä paikassa... 

Walla Wallassa oli ranskalainen kahvila jossa yhdellä seinustalla hyllystö, johon jokainen sai tuoda omasta puutarhastaan ylimääräiset hedelmät ja vihannekset... kukin sai sitten ottaa mitä halusi - ilmaiseksi.

Kastelukanava Walla Wallassa

Lelukaupassa

...M tekee jonoa lelukaupassakin

Matkalla Walla Wallasta takaisin Kennewickiin oli myös dyynejä... autiomaassa ON hiekkaa. 

Lucky Luke ja laulava lanka

Kastelujärjestelmä

Viinii...

Ice Harbor Locks and Dam vaatii ns. A- Security Clearencen... vain kansalaiset pääsee tänne. 

Tää näkyy vähän huonosti, mutta toi betonimäki on siis kalaporras ja siellä sisällä pääsi lasin läpi ihailemaan kalojen kiipeilyä ja katsomaan laskurista mikälaisia kaloja siitä ui ohitse.

Mun auton monia hyviä puolia - loistava hoitopöytä!

Popcorn - niinkuin M sanois

K puistossa

Rakkautta on oma veli minuutin ikäerolla

M vaihtoi ylleen kuivat vaatteet - ne on poikien!!!! Se on NIIIIIIIIN luikku. 

Taas tätä samaa - kotimatkalla

Taustalla Mt Hood

Ei viiniä vaan omppuja

...ja niitten omppujen viljelijä

Yakima Canyon Road on mun lempiteitä näillä retkillä ja ehdottomasti yksi kauneimmista teistä mitä olen koskaan nähnyt - OIKEEST!

Katsokaa nyt!!!! Joki ja rautatie ja tie...

K levähdyspaikalla joen rannalla

Lisää mun autin kiistattomia hyviä puolia...
kaikki piknikpöydät oli niin saastaisia etten edes yrittänyt saadaa M:aa lähellekään... 

M on opettanut myös K:n tekemään jonoja

Heinää ja olkia... PALJON

Lähestytään taas niitä Cascadeja

Täysi rekallinen tukkeja

Thelma ja Louise?

Meidän vesi - siis oikeesti. Tekojärvi johon kerätään sulamisvesistä vettä kesän varalle. 

Maanvyörymässä vaurioitunut tunneli. M oli pettynyt kun ei päässyt sinne. 

Passin huipulla. Täällä on talvella niin paljon lunta, että tämä samainen I-90 - joka siis kulkee meiltä Bostoniin - joudutaan säännöllisesti sulkemaan lumivyöryjen takia. 

...antaa mennä alamäkeen

Meidän liittymä...

Kotinurkilla on aika paljon vehreämpää

Blue Barn - viisi minuuttia meiltä