Päivä 152 - mun lusikka!

Se huutaa, se raivoo, paiskoo ovia ja heittelee tavaroita. Mä yritän miettiä onko siellä mitään millä vois oikeasti saada aikaiseksi tuhoa tai vahingoittaa itseään – en muista. Hetkeksi heittely ja huuto taukoaa, se avaa oven ja itkunsekaisesti ilmoittaa olevansa jo ihan rauhallinen. Mä totean rauhallisesti että vielä hetki pitää rauhoittua ja siivota se sotku. Se paiskaa oven kiinni, karjuu ja potkii ovea ja heittelee. Sama kuvio toistuu, kunnes ehkä viidennellä tai kuudennella kerralla heittely lopulta loppuu eikä kukaan enää potki oveakaan. Mä kuulen että se siivoa jälkiään, avaa oven ja ilmoittaa että sillä on jo ihan ”calm body” ja kysyy voiko se mennä leikkimään junilla. Voi mennä.

Kaikki alkoi väärästä lusikasta, siitä että se jo syötyään totesi O:n syövän sen lempilusikalla. O:lla oli vielä muutama lusikallinen ruokaa ja kun kielsin riistämästä veljeltä lusikkaa se latas oman lusikkansa pöytään ja hyökkäsi. Mä sain sen ilmasta kiinni, ennen kuin ehti käydä käsiksi veljeensä ja kannoin potkivan ja kirkuvan lapsen yläkertaan.

Sillä oli tänään toka strukturoitu leikkideitti ja se oli loppu, halki, poikki, pinossa. Ei ollut puistossakaan jaksanut yhtään mitään. Pienelle ihmiselle on rankkaa joutua ihan oikeesti leikkimään toisen kanssa, kysymään, keskustelemaan ja huomioimaan...

M meni tokaa iltaa nukkumaan ilman unilääkettään. Viime yönä se nukkui, toivottavasti nukkuis tänäänkin.

K on ollut kuumeessa koko päivän. Ihmettelin kun heppu nukkui aamulla niin pitkään ja lopulta maastoutui olkkarin lattialla ”tutun” kanssa. Tutu on sen tilkkupeitto. Aamiainen ei maistunut ja kattelin et se vaikutti jotenkin väsähtäneeltä. Pyyhi sen kädet ja huomasin kuinka pieni mies tuntui lämpimältä... 39.5C aamuseiskalta on ihan kohtuullinen lukema. Jätkä sohvalle peiton kanssa ja siihen se lopulta nukahti. Heräsi joskus iltapäivästä, söi purkin omenasosetta ja paahtoleivän viipaleen hillolla. Siinä vaiheessa lämpöä oli enää 38.4C maattiin sohvalla yhdessä ja katottiin telkkaria. L lähti M:n ja O:n kanssa puistoon. Siitä sohvalta kun noustiin kolmen jälkeen oli poika jo ihan täydessä vauhdissa ja illalla kuume oli laskenut jo melkein 37C... peittelin sen sänkyyn ja nukahdin itse viereen. Seitsemän jälkeen L tuli mua herättelemään ja kysi haluanko siirtyä suoraan omaan sänkyyn vai nousenko vielä. K:lla on ennenkin ollut näitä ihmeellisiä yhden päivän kuumeita jotka alkaa kovalla kuumeella aamusta ja taittuu sit iltaa kohden. Mä kun on aina kuvitellut et se kuume tuppaa nousemaan illaksi. K on erilainen nuori.